Ilo elää

Olet tervetullut ja kommenttisi myös!

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Joskus sataa, joskus paistaa....




.....saan mä riemut, murheet maistaa.Isä tietä kyllä, pitää voimat yllä....sanotaan jossakin laulussa. Tänä aamuna satoi ja ukkosti. Ja tältä näytti ikkunasta:














...ja tältä toisesta...
















Elmo taas tärisi ukkosen "kourissa", niinpä päätimmekin lähteä käymään kahvilla ja pyydettiin Elmo autoon. Elmo on innokas autoilija nykyisin ja auton hurinaan peittyivät viimeiset ukkosen jylinätkin.
Kotiin tultuamme sadekin oli tauonnut...ainakin väliaikaisesti. Hipsusta oli mukava viettää aikaa auton katolla tarkastellen ympäristöä :)
























Tarkkana kuin porkkana :D "Äitin kultapoika" <3 Aiemmin saamani korkean Enkelinsiiven leikkasin vähän matalammaksi ja sen korkean oksan pään laitoin maljakkoon juurtumaan. Nyt muutama päivä sitten istutin sen multaan ja se on nyt viihtynyt kuistilla.







Tytöltä sain aiemmin tällaisen kori"jutskan", mulla ei vaan oikein mitään riipuvia kasveja ulos nyt ollut, niin laitoin toiseen osaan vaan silkkikukkia ja toiseen lehtikaktuksen.















Huomenna alkaa telttakokous-viikko srk:ssa, eli huomenna on teltanpystytys-talkoot. Toivottavasti silloin ei sada eikä ukkosta. Tiistaista-lauantaihin on joka päivä on siellä tilaisuudet, lauantaina jopa kaksi tilaisuutta. Nuo telttakokoukset on olleet aika suosittuja joka vuosi, tulee sellaisiakin, jotka eivät välttämättä muihin tilaisuuksiin ole tulleet. Odotamme siis hyvää viikkoa, toivottavasti säät ovat sopivia :)





Sunnuntai-terkuin Sesse












lauantai 30. heinäkuuta 2016

Harvinaisempia vieraita





Tänään meillä kävi kyläilemässä harvinaisempia vieraita. Eli entiset naapurit kerrostalo-ajoilta. Miehet olivat tuttuja jo kaukaisemmiltakin ajoilta, me naiset oltiin tutustuttu päällisin puolin miesten kautta. Kerran käytiin heillä kylässä silloin kerrostalossa. Ja kun molemmat muutettiin suunnilleen samoihin aikoihin pois niistä vierekkäisistä kerrostaloista, niin muistikuva oli siitä kun roskiksella tavattiin, kun kumpikin oli viemässä roskia muuton tieltä. Ja siitäkin oli lähes kuusi vuotta aikaa.
Molemmat muutettiin omakotitaloon. Oliko mies nähnyt sitä kaveriaan kaupungilla vai muutenko oli vaan tullut mieleen soittaa hänelle ja pyytää heitä kylään ja saunomaan. Niinpä he tänään tulivat. Mies oli lämmittänyt savusaunan valmiiksi. Miehet menivät saunaan ja me naiset yllättävän äkkiä "tutustuttiin uudestaan" ja juttua riitti sillä aikaa, kun miehet saunoivat. Sen jälkeen kaverin vaimo meni pikaisesti käymään saunassa. Vieraat olivat tuoneet grillimakkaroita, einessalaatteja ja juomia, ja omasta jääkaapista niitä löytyi lisää. Minä niitä otin valmiiksi esille, ja kun kaverin vaimo oli tullut saunasta, miehet menivät laittamaan grillin tulille ja makkarat paistumaan. Pannukahvi-vesi myös kuumenemaan tietysti.







Olin jo ennen vieraiden tuloa käynyt katsomassa normaalisti miehen hoidossa olevaa savusaunaa ja ympäristöä, kun oli naisvieraskin tulossa :) Pitihän sitä lakaista pukuhuone ja vaihtaa grilli paikalla olevan pöytätason päällä ollut kaameaan kuntoon mennyt muoviliina uuteen paperi(eli kuitukangas)liinaan. Pihalta keräsin tasolle vielä "ruohoja" kimpun , johon laitoin lisäkkeeksi muutaman rusoikikukan piristeeksi. Yllättävän kaunis kimppu tuli rikkaruohoista :)
Tässä kuvassa kimppu oli jo siirretty vieraiden lähdettyä paviljongiin.
















Joen rannassa oli sopivan viileää ja vesi solisi mukavana taustamusiikkina. Ruoka maistui ja jälkkäriksi pannukahvia ja korvapuustia.
Juttelimme samalla siitä kun savusaunan edustalta on joskus mennyt Helsinki-Turku maantie, se oli joskus 20-30 luvulla. Taas rupesi asia kiinnostamaan, mutta harmi kun siitä ei sen enempää tietoa ole ollut kunnan historiassakaan. Historia, varsinkin tuttujen paikkojen olisi mielenkiintoista.






Kohta pitäisi käydä suihkussa ja sitten voisi ottaa vielä jotain iltapalaa. Joten toivottelen heippa!







perjantai 29. heinäkuuta 2016

Tuunattu paita


Meillä mies on sellainen "kävelevä katuevankelista" ja tykkää paidoista, joissa on joku hengellinen sanoma tai kuva. Pitää niitä niin mielellään, että ne äkkiä kuluu ja loppuvaiheessa ovat jo aika risaisia, joten joudun jo toppuuttelemaan, ettei niillä oikein enää voi liikepaikalle mennä.
Niin kävi miehen mustan hihattoman paidan, niskaosassa oli jo pientä reikää vieri vieressä ja värikin oli jo tosi haalistunut.
Minä olisin ollut jo valmis heittämään paidan roskiin, mutta mies ei ollut valmis luopumaan rakkaasta paidastaan... Enpä itse tullut edes ajatelleeksi, että paitaa voisi vielä jotenkin käyttää hyödyksi. Vaan miespä sai idean: mitä jos leikkaa tuon tekstiosan ja ompelee sen valkoseen t-paitaan. Minä tapani mukaan suhtauduin ajatukseen ennakkoluuloisesti...ei kai sitä voi...ainakaan valkoiseen...ehkä mustaan paitaan...












No meninpä sitten illalla kuitenkin kokeilemaan. Leikkasin tekstin irti ja mallasin sitä toiseen mustaan hihattomaan...ei hyvä, näytti ihan liian haalistuneelta.
Kokeilin sitten vielä kokeeksi valkoiseen t-paitaan ja ihme kumma se näytti suht hyvältä meikäläisenkin kriittiseen silmään.
Pelkäsin kuitenkin ommella tuollaiseen joustavaan kankaaseen toista joustavaa, ei auttanut muu kuin kiinnittää pala nupineuloilla samalla kääntäen reunat sisäänpäin, ja katsoa että pala ja paita ovat mahdollisimman suorassa päällekkäin. Sitten huokaisu ylöspäin...ja varovasti ompelin sen kapealla siksakilla kiinni. Ja ihme ja kumma, haalistuneeseen palaan nähden siitä tuli ihan hyvä :)







Ja mies oli tosi tyytyväinen :D





Ps. Muutama postaus taaksepäin esittelin pihakukkiani ja siellä oli yksi sinertävä kukka, josta sanoin etten tiedä/muista sen nimeä... No nyt se avannut nuppujaan, niin julkaisen sen kuvan nyt, niin jos joku tietää voi sivistää minua tiedolla :)






torstai 28. heinäkuuta 2016

Maa kunnasten ja laaksojen...




Tänä aamuna olin "pitkästä aikaa" reippaalla sauvakävely-lenkillä, kun oli vähän viileämpi aamu muutamaan edelliseen aamuun verrattuna. Vaan kyllä hiki virtasi jo takaisin tullessa.
Huvitti, kun menin sen koiratalon ohi (missä niitä on erittäin monta), niin kun nyt oli siellä ovi kiinni, eikä koirat päässeet ulos moikkaamaan mua niin kova haukunta kuului ja ikkunasta katsoi monta koiraa :D






Elmo-mokoma ei enää lähde omalle tielle lenkille, pelänneekö sitten niin kovasti niitä laitumella olevia hevosia. Sitä epäilen, kun kerran oltiin muualla kävelemässä ja siellä oli tienvarsi-laitumella hevosia, niin Elmo ei meinannut uskaltaa kulkea ohi...
No, me pistetään se muutaman kerran viikossa autoon (johon se menee tosi mielellään nykyisin) ja ajetaan taajamaan tai jonkin pikkutien varteen, mistä lähdetään sitten kävelylle. Varsinkin taajamassa se tykkää kävellä, kun siellä on niin paljon muiden koirien jättämiä sähköposti-viestejä :D Eilenkin oltiin siellä kävelyllä, ja sen jälkeen juotiin halpis-kaupan edessä ulko-kahvit kera jätskin. Muutenhan Elmo nauttii vapaudestaan pihassa ja joskus mun seurana marjassa lähimetsässä ja joskus muutenkin siellä kävellään, polut vaan on menneet nyt kesällä paljon ryteikköisemmiksi.
















Tuon yllä olevan kuvan otin siellä sauvakävelyllä, jotenkin tuli tuosta kapeasta mäkisestä ja mutkaisesta tien kohdasta mieleen lapsuuden/teini-iän Pohjois-Karjalan lomat. Kai sitä alkaa olla vanha, kun niin kaihoisasti muistelee niitä aikoja. Ja vaikka, kun tarkemmin muistelee, niin siellä oli älyttömästi hyttysiä eli itikoita, niinkuin siellä sanottiin. Joskus, kun siellä kuukauden verran kesällä oltiin, niin haettiin maito peilarilla eräästä talosta. Usein serkun kanssa tehtiin se reissu, ja hyttyset kiusasivat meitä, niitä piti lepän oksilla huiskia ja tulomatkalla varoa, ettei maito läiky, vaikka olikin kannellisessa peilarissa. Muistan kun joku kesä serkulla oli sääret ihan täynnä hyttysen puremia ja oli raapinut niitä niin, että sääret olivat ihan verillä ja ruvella.

Sitten piti lähteä toisen tädin luo kylään, ja siihen aikaan pukeuduttiin parempiin vaatteisiin, kun kylään mentiin...niin muistan kun serkun äiti päivitteli niitä serkun sääriä... Olisiko ollut sama kerta, kun serkulla oli mukana värillisiä ohuita sukkahousuja, ja minäkin sain heiltä sellaiset siniset. Mulla oli vaaleasininen pallollinen mekko, niin siihen ne siniset sukkahousut sopikin ja serkulla taisi olla sininen mekko punaisin koristein ja punaiset sukkahousut.
Oltiin sitten tyylikkäitä :) Ja oltiin ehkä 10 ja 13, tai jotain, minä meistä se vanhempi.
Olihan siellä tietysti mukana myös äiti, täti, pikkusiskoni ja serkun pikkuveli, serkkuni sis hänkin.

Taksilla mentiin sinne toiselle tädille, varmaan sillä samalla taksilla, jolla oltiin mökille tulo matkalla loppumatka 7 km kirkonkylästä tultu. Siellä kuski soitti usein kasettia, jonka lauluista mulle on jäänyt mieleen "Tyttö istui aitassa, ol aitan ovi lukossa, tuulia tuulia tuu...kesäyö on lemmen taikaa, lupausten kulta-aikaa, varo ettei sydäntäsi vie tuulia tuulia tuu.." Minulla kun tuli jo silloin huono olo auton takapenkillä , niin sain istua aina etupenkillä kuskin kanssa. Tuo taksi varmaan aina otettiin , jos saatiin. Ei siihen aikaan ehkä Kiihtelysvaarassa ehkä kovin montaa taksia ollutkaan.







Tämä allaoleva kuva, ei ole Kiihtelysvaarasta, vaan täältä päin Pusulasta. Joskus keväällä sen otin, kun siitäkin tuli mieleen Kiihtelysvaara, samalla tavoin mäkeä ylös tullaan Pusulaan kuin Kiihtelysvaaraankin. Ja kirkko sitten kummassakin.












Vaan pitipä nyt sitten kaivaa esiin vanhoja kuviakin. Tässä nyt sitten Kiihtelysvaaran kirkon tapuli.













Ja vielä muutama fiilistely-kuva sieltä Kiihtelysvaaran Kuusjärveltä ja mökiltä :) Mökki ja pikkusisko poseeraa tiellä...alareunassa savusaunan nurkkaa.














Siitä savusaunasta mentiin saunan jälkeen vähän matkan päässä olevaan puroon, vilvoittelemaan ja huuhtomaan itsemme. Tässä minä poseeraan purolla.












Toisina kesinä siellä oli kävelymatkan päässä myös eläimiä laitumella, tässä minä seurustelen hevosen ja lampaiden kanssa.

















Näissä omissa kuvissani olen jo 18 v.






Lopuun vielä kuva aitasta, jossa serkun kanssa nukuimme, josta kerroin aiemmin. Siinäkin pikkusisko kuvassa mukana, jonkun (oisko ollut serkkupojan) hattu päässä :)












Muistelkaahan tekin :)











keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Tavaran penkomista... ja lämpöä riittää!



Eilen olimme taas kaupungissa. Kävimme samalla romaani-ystävän luona, kuulin häneltä, että hän kerää maahan muuttajille tavaraa. Niinpä tänään keräsin ylimäräisiä astioita, pyyhkeitä ja laatikollisen leluja vintistä ja kaksi ihan uutta tyynyä, jotka joskus sain vanhimmalta tytöltä ihan vanuksi käsitöitä varten. Nyt mulla kuitenkin sitä vanua on muutenkin, niin voin noista luopua. Lelujakin vähensin, kun lapsenlapsetkin lähtivät sinne Espanjaan tänä aamuna.
Vielä niitä vintissä riittää, lapsivieraita varten :)
Eilen näimme myös entisen maahanmuuttajan, afganistanilaisen tuttavamme.













Illalla vielä yhdet ystävät soittivat, että heillä oli vauvan ristiäisistä jäänyt sekä juustokakkua, että täytekakkua, jos mies tulisi hakemaan loput. Niinpä mies sieltä tultuaan ehdotti, että juodaan iltakahvit juustokakun kanssa...ja niin tehtiin. Se kyllä kostautui siinä, että mulla ainakin meni yli yhteen, ennenkuin nukahdin. Tosin syynsä oli siinäkin, että joskus puolen yön aikaan Rasmus alkoi naukumaan ulkona ja kun makkarin ikkuna on auki, niin se hyvin kuului ja piti mennä päästämään sisälle, molemmat (Hipsu ja Rasmus) tulivat sisään ja piti antaa niille ruokaa. Menin takaisin sänkyyn, niin eikös kohta Rasmus tullut yläkertaan naukumaan, että pitää päästä takaisin ulos, ja sinne ne molemmat menivätkin. Vasta sen jälkeen onnistuin sitten nukahtamaan :)













Hipsu on taas kaverina tässä tietokoneella...se luulee, että tuo hiiri-matto onkin kissa-matto :D
























maanantai 25. heinäkuuta 2016

Mokomaki hikitupa :)




Muistatteko aikaa, kauan sitten, kun lapsilla oli tapana käyttää "leikki-japania"? Hajosiko kokomono, tai mokomaki hikitupa (joka oli sauna, mutta tänään se oli tosiaan meidän oma pikkuinen keittiö). Miten valitsinkaan niin kuuman päivän keittiön kaappien päällisten jynssäykseen....oli nimittin VÄHÄN kuuma...
Ulkomittari näyttää 31 astetta. Ja sisällä olin aikaisemmin keittänyt lisää punaherukka-hilloa, joka kuumensi keittiötä.






Yhtäkkiä tuli vaan mieleen ruveta putsaamaan pölystä yläkaappien päällä olevia kahvipannuja ym. Ja sitä ne olivatkin, pölyisiä. Nostin ne keittiön pöydälle putsauksen ajaksi. Pannuista vain pyyhin pölyt, mutta mukit pesin ja kuivasin.




















Pitihän se kaapien päällyskin sitten jynssätä...tosiaan jynssätä fairy-vedellä, kun olivat rasvaisen pölyn peitossa. Lähimpänä hellaa olevan kaapin päällys ei puhdistunut ilman taikasientä. Ja kun yläkaapit on niin korkealla, niin operaatiota varten piti vielä hakea porrasjakkara autotallista. Mutta oli se kiva sitten asetella kaikki puhtaana takaisin.












Tuo keltainen Pehtoori-pannu on suosikkini, koska se on lapsuuskodistani 70-luvulta.(Tässä todiste siitä :)










Kuvassa äitini ja pikkusiskoni kahvilla v-74. Kuvassa oli myös ystäväni Minttuliini, mutta rajasin hänet pois, kun en tiennyt voinko julkaista kuvaa :)
Minttuliini oli meillä käymässä silloin.






Myös kuparipannu on äidin peruja.









Samalla innostuksella (kun sellainen kerrankin iski) putsasin myös ikkunan verholaudan päällyksen. Siellä on näitä talo-purkkeja. Olin niitä joskus kirpikseltä ostanut ja sitten sain ihanalta Tannilta Kotipellolla-blogista muutaman lisää niitä :)



















Noissa taloissa on sanomalehti-kauppa, 2 X konditoria, naisten vaateliike, hattuliike ja ihan vaan talo.






Ja vielä pari muutakin hyllykköä keittiössä putsasin ja lakaisin lattian, sitten loppui aika ja puhti.













sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Vilkas viikonloppu




Tämä oli varmaan tämän kesän vilkkain viikonloppu, kun tapasin kaikki lapseni ja lapsenlapseni :)
Perjantai-iltana läksimme vielä seurakunnassa käymään, mutta tiedossa oli, että vanhin poikani tulisi meille sillä aikaa. Jätin hänelle vara-avaimen tiettyyn paikkaan. Seurakunnan tilaisuuden jälkeen otimme kaupungista kyytiin nuorimman tyttöni, kyydissämme oli myös eräs ystävä täältä lähiseudulta. Veimme hänet ensin taajamaan ja sitten ajelimme tänne maalle.
Poika sai nukkumapaikan pikkuhuoneen sohvalta ja tytölle haettiin patjaksi muuntuva rahi vintistä olohuoneeseen.






Saku-sammakko tytön kädellä :)














Seuraavana päivänä tuli nuorempi poikani myös meille. Ja kesän ensimmäinen mölkky-peli tuli pelattua poikien ja tytön kanssa. Vanhin poika voitti kisan.
Tyttö ja vanhempi poika pelasivat myös sulkapalloa. Myöhemmin päivällä tytön ystävätär tuli auton kanssa hakemaan hänet kaupunkiin ja nuorempi poikakin meni myöhemmin oman kaverinsa kyydissä kaupunkiin. Vanhin poika jäi vielä toiseksi yöksi.








Tänään sitten tulivat vanhin tytär lapsineen ja keskimmäinen tytär, samalla kyydillä. Kun heitä oli yhteensä viisi henkeä + vanhin poika + me kaksi, ja ilmakin oli niin kuuman nihkeä pienessä keittiössämmekin, menimme kahville paviljonkiin, siellä oli tarpeeksi tuolejakin :) Ampiaiset vaan pyörivät ympärillämme ja makeiden pullien ympärillä...
Saimme vanhimmalta tytöltä tv:n, kun he muuttavat sinne Espanjaan ihan tuossa tuokiossa. Saamme heiltä myös lainaksi ruohonleikkurin, sopivasti molemmat, koska meillä oli tv jo loppusuoralla (ei pysynyt päällä, ilman että nappula piti tukea tulitikulla, jotta se pysyi alhaalla :) Myös entinen ruohonleikkurimme ei ole enää suostunut käynnistymään :( Lainasimme jo kerran naapurilta ruohonleikkuria. Huomenna tyttö tulee vielä pikaisesti käymään, sitten voikin mennä pitempään, ennen kuin nähdään.
Vanhin poika lähtikin sitten heidän kyydissä taajamaan, josta pääsi linja-autoon ja kohti Turkua.






Päivällä keräsin pari kipollista punaherukoita, edellisestä satsista tein jo kuusi purkkia punaherukka-hilloa...tekisinkö lisää hilloa huomenna, vai keräisinkö lisää marjoja ja tekisinkö mehua....enpä tiedä vielä. Pakastin on ainakin niin täynnä ennestään, että sinne ei paljoa mahdu...







Minulla on vintissä kaksi vauvanukkea, Rasmus vartioi niitä :)













Mietin tuossa aiemmin, miten omituista tämä nykyajan työelämä on, toisilla on liikaa töitä ja väsymystä ja toisilla ei ollenkaan...eikö voisi olla jotain tasausta... omassa perheessämme/suvussamme ja ystävissämmekin sen huomaamme.





Hyvää alkavaa viikkoa!

torstai 21. heinäkuuta 2016

Kierros pihamaalla





Tänään on taivas pilvessä, mutta ulkolämpö-mittari näyttää 25 astetta lämmintä silti...kumma juttu. Ei siellä kyllä niin kuumalta tuntunut, kun kävimme naapuri-hevosia katsomassa.
Aamupäivällä olin kaupungissa tytöllä.





Hevosten moikkaamisen jälkeen kiersin pihan taas tavalliseen tapaan katsoen mitä sille kuuluu...
Tästä mennään "kasvitarhaani":













Ensimmäiseksi on salaatit, perunat ja retiisit (jotka uudet ovat vasta pienellä taimella, kun meinasivat hukkua sateisiin)...














Jo äskeisessä kuvassa näkyi taustalla tämä kasvilaatikko, jossa on kesäkurpitsa (ainokainen taimi joka jäi henkiin keväällä) ja avomaankurkku (ainoa taimi myöskin).














Seuraavana herneet...













...ja sitten tomaatit ja yksi sisällä talvehtinut paprika. Tomaatteja tässä .on yksi ostettu "parveketomaatti" ja ilmaiseksi saatuja taimia neljä kappaletta, tässä laatikossa niistä kaksi ja vieressä yksi













Neljäs ilmais-tomaatti oli kuistilla alkukesän, vaan nyt on joutunut "ulkoruokinnalle" suojaiseen kahvittelu-nurkkaukseen, missä aurinko lämmittää ja katon reuna suojaa liioilta sateilta.













Tässä oltiinkin jo puolimatkassa etupihalle. Etupihallahan on alkuperäiset omenapuu, Norjanangervo-pensas, Unkarin syreeni, iso punaherukka-pensas, kaksi pienempää mustaherukka-pensasta...lisäksi olen istuttanut sinne pikkuhiljaa kaksi marjapensaan alkua (metsään levinneistä siirretty), Juhannusruusun ja tavallisen ruusu-pensaan, sireenipensaan, tuoksuvatukan ja ruusuangervon sekä äitienpäiväruusun.





Nyt tällä hetkellä kukkii parhaiten ruusupensas (ja herukkapensaissa on marjoja, joista ensimmäiset olen jo kerännyt)














Myös äitienpäivä-ruusu kukkii














Kuuniljat ovat ovat tontin alkuperäistä asujaimistoa












Samoin kuin Täpläimikkä joka on tänä kesänä saanut kaverikseen samettiruusua...






















Malvat/Malvikit aloittelevat kukintaansa...nuppuja on kiitettävästi :)













Tämän kukan nimeä en tiedä/muista...













Nämä Rusoikikukat kukkivat paviljongin luona takapihalla (kuin myös Kruununvuokot, josta ei nyt kuvia).












Mansikoiden, mustikoiden ja punaherukoiden lisäksi olen poiminut myös ensimmäiset vadelmat. Tässä mustikka-vadelma sekoitus, joka meni osaksi marjapiirakkaan.













Pikkuhiljaa alan kulkea suurinpiirtein ikänsä maalla asuneen äitini jälkiä...kasvien kasvatuksen ja marjastuksen/sienestyksen parissa :) Itsehän asuin maalla lapsena ja nuorena 19-vuotiaaksi asti, ja nyt kohta kuusi vuotta täällä, sitä ennen muutaman vuoden "harjoittelu" maalaiselämään mökillä, nyt alkaa tuntua siltä, että kumpikin, sekä liikepaikalla asuminen, että maalla asuminen sujuu/sujuisi :)
Mukavaa loppuviikkoa!

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Kuisti vuosien varrelta




Syksyllä tulee kuusi vuotta, kun ollaan tässä asuttu. Aamulla siirsin kännykältä kuvia koneelle ja poistin turhia kuvia, niin samalla huomasin, että siellä oli kuvia kuistilta vuosien varrelta. Niin laitampa niitä tännekin :)





Tässä kuva joltain alkuvuosilta













Tätäkään kuvaa en edes muistanut...












Kuvia lötyy, osa blogin verkko-albumista




















































































































Näin tultiin kuisti kierroksen loppuun...monen näköinen sekin on ollut :) Verhotkin on vaihtuneet moneen kertaan.