Ilo elää

Olet tervetullut ja kommenttisi myös!

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Keskiviikon mietteitä




Tänä aamuna läksimme käymään kahvilla. Sieltä tullessa tuli mieleen, että mennään jakamaan autossa odottanut nippu hengellisiä lehtiä. Se oli jäänyt edelliseltä "jako-keikalta", ja päätimme mennä jakamaan sen vähän kauempana olevaan "kylään", jossa ei olla vähään aikaan käyty.
Niinpä ajelimme sinne, Elmo takapenkillä. Ensin jalkauduimme eräälle tielle, jossa tiesimme olevan rivitaloja. Tietä ei ollut hiekoitettu ja se oli melkein jäätä ja vettä. Alussa sitä vettä tuli vielä pilviseltä taivaaltakin.
Minullakaan ei ollut nyt nastakenkiä, kun olimme vaan alunperin kahville lähteneet, ihmeesti vaan riitti pitoa matalien mokkasaappaittenkin pohjissa, mies liukasteli vähän, mutta pysyi pystyssä kyllä.















Tuon tien jälkeen jaoimmekin loput autolla, eli minä kävin ne laittamassa laatikko-riveihin. Hyvä mieli tuli kuitenkin, että saatiin loputkin lehdet jaettua.
Kotiin tultua lämmitin jouluruokien tähteitä: laatikkojen loppuja, eilen tekemääni jauheliha-kalkkuna pitsaa, karjalanpiirakoita ja lisäksi kalkkunan loput.
Autostakin oli vielä löytynyt sinne jäänyt hedelmä pussi :)







Muutaman päivän jälkeen tämäkin vuosi loppuu, ja mitä ensi vuosi tuokaan tullessaan, sitä emme vielä voi tietää... lääkärireissuja ainakin...sekä Helsingissä että lähiseudulla. Ja luultavasti sitä työkokeilua jossain välissä. Mutta aika sen näyttää. Onneksi ollaan "Isän kädessä" :)
Tuosta tulikin mieleeni, kun joskus aikoja sitten, eräs kirjeystävä lopetti usein kirjeensä sanoihin: "Isän käteen!"





4 kommenttia:

  1. Meillä on myöskin ihan jäiset tiet, nastakengät ovat mitä mainiot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on kyllä hyvä juttu, lenkillä niitä pidänkin :)

      Poista
  2. Isän käteen jätetään myös nämä vuoden viimeiset päivät.
    Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi

    VastaaPoista

Ilahdun kun jätät viestin käynnistäsi, kiitos :)