Ilo elää

Olet tervetullut ja kommenttisi myös!

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Risat farkut hyödyksi




Saatuani laatikollisen kankaita ja tilkkuja pois Roskalava-ryhmän kautta, rupesin pähkäilemään mitä tekisin pyykki-korillisella vanhoja, risoja farkkuja ja farkun palasia ja jämiä entisistä farkkutöistä. Jotain tarttis tehdä...
Ensin ajattelin tarjota niitäkin Roskalava-ryhmässä ainakin osan, mutta sitten kuitenkin aloin miettimään josko tekisin jotain itse. Ensin ajatuksissa oli istuma-tyyny, vaan sitten päädyin kuitenkin kassiin.






Siellä oli valmiina joitakin pienempiä farkkupaloja, niin leikkasin niitä lisää ja tein kassin etupuolen tilkuista. Koristeeksi tasku, sen reuna oli vähän rispaantunut niin peitin sen reunan rikkinäisen vetoketjun pätkällä. Vielä koristeeksi kukka jostain vanhasta pöytäliinan palasesta. Tasku meni vähän ryppyyn, mutten viitsinyt sitä ruveta purkamaan, kun menee omaan käyttöön. Kädensijat tein myös farkkupaloista, olis muuten kannattanut tehdä ihan vaan farkkukankaasta, ne tilkkujen saumat ottivat niin kiinni, että oli tosi vaikea saada niitä "hihna-putkia" käännettyä. Meinas mennä loputkin kynnet. Piti hakea nokkapihdit avuksi ennenkuin ne kääntyi :)















Takapuolta en jaksanut tehdä tilkuista vaan tein sen valmiista farkku-palasta ja yläreunaksi farkkuliivin nappilista, syystä että farkkupala oli hieman liian pieni, ja onhan nuo napit ihan kivat.














Vuori saadusta sinisestä kankaasta.













Aikaa siinä meni noin 2-3 tuntia alusta (pähkäilystä ja suunnittelusta) lähtien. Ja selkä oli ihan "jäykkkä jöpökkä" kun lopetin, join kahvit ja läksin Elmon kanssa ulkoilemaan. Kyllä se siitä vertyi :)




Ulkona näimme kolme peuraa, ihania. Ja joku isompi lintu, olisko ollut naaras-fasaani tai joku vastaava... en kerinnyt tarkemmin katsoa kun Elmo haukahti ja lintu pelästyi. Pihassa seikkaili taas tämä herra varis, vai rouvako lie, en tunne varisten elämää. Meidän pihassa ei yleensä ole ollut variksia, vain pikku-lintuja ja mustarastaita.


















Nyt se tuuli on kerennyt tännekin. Mutta kiva kun on myös alkanut aurinko paistaa...kyllä oli kuuma lenkin jälkeen. Oli pakko jo avata toppis tulomatkalla. Olen koko talven ollut niin viluinen, että vieläkin puen liikaa päälle kävely-lenkillekin, vaikka tiedän että sitten tulee kuuma.

Siirryimme kesä-aikaan, vettä tihkuu ja harmaata



No niin, nyt ollaan jo sunnuntaissa ja kesä-ajassa. Onneksi tuo aamu herääminen kävi kuitenkin kivuttomasti :) Automaattisesti heräsin noin tuntia aikaisemmin. Nyt kello on 9,35 ja olen jo kerinnyt syödä aamupalan, pukea ja käyttää Elmon ulkona.
Koiran aamupissalla törmäsin tällaiseen puuhun, jota en ole ennen huomannutkaan.
















Sain sentään eilen imuroitua yläkerran ja vaihdettua lakanat, vaikka eilen ei ollutkaan mikään pirteä päivä. Kankaitani (osaa niistä) kävin läpi ja pistin Roskalava-ryhmään tällaisen laatikon. Se haettiinkin melkein saman tien :)

















Hyvä, että jotain sain aikaiseksi!






Hipsu oli mennyt ulkovaate-komeroni pipo/hanska koriin ja oli jäänyt joksikin aikaa oven taakse, vaan siellä oli tyytyväisenä köllinyt.

















Askartelu-kaappiani aloin myös järjestää eilen, siellä on niin paljon romua, että hermot menee...








Mies on vielä näytelmä-harkoissa ja tulee vasta illalla sählypelin jälkeen. On ottanut pelivehkeet mukaan, ettei tarvii edestakaisin turhaan ajella.
Tänään on luvattu tuulista päivää, vaan ei siellä vielä ainakaan pahemmin tuullut. Oho, kun ISO varis kävelee tuossa meidän nurmikolla....huomio ikkunasta :)
















Mukavaa sunnuntai-päivää toivottelee Sesse, Elmo, Hipsu ja Rasmus :)




perjantai 24. maaliskuuta 2017

Aurinkoista perjantaita :)



Tänä aamuna heräsin kerrankin valmiiksi hyvillä mielin ja pirteänä. Ja päässä alkoi taas laulu soida. Tällä kertaa laulu, jota en ole pitkään aikaan kuullut, puhumattakaan laulamisesta...tosin nyt aamun olen sitä sen jälkeen lauleskellut :)
"Anna elämän iloa Herra, anna syömmeni palaa myös. Anna elämän iloa Herra, anna loistaa kunnes päättyy yö. Hoosianna, hoosianna, hoosianna kuninkaallemme. Hoosianna, hoosianna, hoosianna Herralle!"






Hyvä mieli johtui varmaan paljolti eilisestä hyvästä kylätalon tilaisuudesta, (jota me pää-asiassa vedämme). Siis hengellisestä tilaisuudesta. Olimme saaneet kaupungista lisävahvistusta,kaksi nuorta "veljeä" joista toinen piti saarnan ja kaksi miestä kitaran kanssa lauluun ja soittoon avuksi. Yksi paikallinen ystävä kertoi siellä myös oman kertomuksensa uskosta omalla kohdallaan.
Sitä emme tietenkään tienneet minkä verran ihmisiä tulee kun se vaihtelee. Sen tiesimme, että "vakkari-käviöistä" ainakin pari puuttuisi. Joten jännityksellä odotimme kuinka porukkaa tulee. Yleensä on ollut nykyisin noin 10-13 välillä. No nyt oli sen verran kaupunkilaisia mukana, että meitä oli 17. Mies sanoikin, että "tuli iso jytky" :)















Ja mikä parasta, yksi joka ei ollut uskossa, halusi lähteä seuraamaan Jeesusta ja toinen teki parannusta. Ja sydäntä ilahduttaa nuoret "veljet", jotka on niin innokkaita, olivat heti järjestämässä kyytejä näille miehille tuleviin tilaisuuksiin.. ja oli siinä yksi vanhempikin kyydin tarjoaja. Nuo miehet kun asuvat eri suunnassa kuin me, eikä kummallakaan ole autoa. (Mies haki heidät tilaisuuteen ja eräät ystävät veivät kotiin). Tänä iltanahan meillä on srk:n tilaisuus ja sunnuntaina on seurakunnan toisessa päässä, eli naapuri-paikkakunnalla.







Meillä mies menee taas Vivamoon näytelmä harkkoihin viikon lopuksi. Ja sydämessäni elää toive, että pirteä olo jatkuisi ja saisin vähän siivottua ja raivattua tavaraa pois viikonloppuna. Ahdistaa tämä ahtaus... Mutta nautitaan kauniista kevät päivistä!





Ps. Kuva alunperin netistä, on ollut aikaisemmin läppärin näyttö-kuvana. Ihanat joutsenet,olen iloinnut joutsenista jotka ovat joka päivä lentäneet ylitsemme paluumatkallaan (?) ja muutenkin. Eilen aamulla oli kaksi joutsenta viereisellä pellollamme, on ne komeita lintuja <3

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Outolintu




Eilen luin, Kaarina Davisin blogista, kirjasta Outolintu, erilainen. Taas se kolahti, kun olen aina tuntenut olevani vähän erilainen ja huonompi kuin muut ihmiset. Olen enemmän introvertti, ujokin edelleenkin, vaikka iän mukana siitä on päässyt vähän irti, koen kaikki ihmisten eleet ja ilmeet voimaakkammin kuin moni muu ja tunnen tunteet niin vahvoina, vaikkakin tuo masennus-lääkitys on niitä tasannut. Ja testienkin mukaan olen erityisherkkä.
Niinpä kun luin tuon Kaarina Davisin postauksen, kuinka hänelle oli tullut eräässä seurassa pitkästä aikaa eräänlainen paniikkihäiriö-tunne, niin tutulta kuulosti... Kaarina kertoi Sylvi-Sanni Mannisen kirjasta Outolintu, erilainen, niinpä piti kurkistaa kirjaston sivuille löytyykö sitä sieltä. Ei löytynyt, mutta on näköjään tilauksessa ja yksi varaus oli jo, niimpä liityin itsekin varausjonoon.
Itselläni on omana Kaarina Davisin kirjat: Irti oravanpyörästä ja Toisinnäkijän päiväkirja. Monenlaisia tuttuja tunteita olen niistäkin löytänyt






Aamulla olin vielä nukkumassa, kun puhelin soi ja mies soitti jo kaupungista eräistä asioista, niin jo masennus/ahdistus meinasi hyökätä päälle. Onneksi alkoi taas soimaan päässä laulu: ... "sä kuorman kannat, kun mä yksin kuljen niin heikkona ja usein uupuen".
Monesti kyllä harmittaa kun on niin "heikko" ihminen ja joutuu usein väärin ymmärretyksi, kun kukaan toinen ei voi tietää niitä ahdistuksia...no, korkeintaan toinen samanlainen.
Ei suurensuuri asia tarvitse olla, kun se jo saa aikaan ahdistuksen ja/tai jonkinlaisen "paniikki-reaktion".







Ulkona tihuuttaa vettä. Rasmus-rakas ottaa rennosti :)








tiistai 21. maaliskuuta 2017

Reppanat




Toiset kasvit ovat kevään tullessa vaan tulleet nuutuneen näköisiksi. Yksi viime keväänä saatu krysanteemi on huonosta ulkonäöstään huolimatta pukannut yhden aika surkean näköisen kukan ja kaksi nuppua. Hyvä kuitenkin, että selvisi hengissä talvesta ikkunalla.












Kivan piristävältä näyttää kyllä tuokin harmaana päivänä :)

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Jäätä ja taivasta





Tämän päivän metsä käynnillä kuvasin jääputousta joka on aika jyrkässä rinteessä. (Ja jota en ole aiemmin kuvannut). Huomasin sinne kiivetessäni, että pari isoa jää lohkaretta oli irronnut sieltä ja vierinut (tai paremminkin liukunut) rinteeseen. Sempä vuoksi varmuuden vuoksi vähän kiersimme Elmon kanssa ja jätin Elmon alemmaksi puuhun kiinni.
Eipä sieltä nyt mitään irronnut, vesi vaan tippui putouksen ohuempien "puikkojen" päistä. En osaa kuviin tallentaa sitä oikeata näkymää sieltä, mutta yritin.



























































Kukahan tämän kannon alla asuu?















Joki virtaa jo vapaana polveillen.















Hipsu oli taas meidän kanssa lenkillä, mutta jäi jälkeen ja mihin lie mennyt seikkailemaan, kun ei enää naun´taa kuulunut. Ihana aurinkoinen sää oli.
Loppumatkan jouduin tulemaan pellon reunaa, kun metsätiellä oli lumen alla jäätä ja lensin pyrstölleni. Taisi tulla lonkkaan mustelma...







Vielä eilis illan ihania taivaskuvia, ikkunasta kuvattuna.






























Huomiseksi se kai on luvannut sadetta, höh! Ei olisi väliksi.

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Lunta!


Aamulla kun heräsin ja avasin makkarin verhot luonto oli taas talven valkoinen. Mutta uusi lumi on vanhan lumen surma, niinkuin vanha sanonta sanoo, joten en jäänyt moista murehtimaan :)
















Ikkunalta löytyy sentään vihreää :)
















Poikani oli tullut meille eilen ja ollut yötä, tänään hän oli lähdössä kaupunkiin veljensä luokse. Me olimme menossa seurakuntaan, niin heitimme hänet lähelle veljen kerrostaloa ja haimme sitten "kyytiläiset" matkaamme. Tänään meitä olikin täysi lasti seurakuntaan menijöitä eli viisi henkeä, siksi olimme joutuneet pojan viedä ensin, vaikka se olikin matkan varrella.








Seurakunnassa oli puhumassa iranilainen uskoon tullut mies, samalla siellä oli myös Marttyyrien ääni-järjestöstä Juhani Huotari, joka toimi samalla tulkkina.
Meidän kyytiläisistäkin yksi oli pakistanilainen.
Tavallista pitempään meni sillä reissulla, sillä jotkut pitivät palaveria, johon kaksi meidän kyytiläisistäkin osallistui, joten odottelimme heitä.
Sen jälkeen veimme heidät kotiin ja samalla saimme itsellemme ruuan jakelusta vähän "evästä".








Kotiin tultua olikin jo ruoka-aika mennyt monella tunnilla ohi, joten piti vähän hiukopalaa ottaa. Ja Elmoa käytin pikku lenkillä. Miehellä on vielä sählyyn lähtö kohta puoleen.













Tällaisen kukkaisan pikku valoketjun tuunasin eilen. Paristo-ledvalot ja silkkikukkien osia, kangaskukkia ja vihreätä ohutta päällystettyä rautalankaa aineksina. Ripustin ne toistaiseksi kynttilälampetin ja seinäkoukun koristeeksi.













Hyvää sunnuntai-iltaa!