Ilo elää

Olet tervetullut ja kommenttisi myös!

perjantai 22. syyskuuta 2017

Sammatin sisarukset






Metsäntyttö aiemmin mainitsi blogissaan vanhasta kirjasta "Sammatin sisarukset", joka kertoo Elias Lönnrotin perheestä,ja varsinkin hänen tyttäristään Idasta, Elinasta ja Teklasta sekä heidään ystävättärestään Tilda Holm`sta. Kirja on kirjoitettu vuonna 1948 ja sen on kirjoittanut Hilja Haahti.





Minua kiinnosti tuo kirja erityisesti siksi, että siinä on paikkoja joita itsekin tunnen. Esimerkiksi kirjassa esiintyvät järvet Haarjärvi,Kaitajärvi, Valkjärvi ja Heilampi olivat minulle niminä tuttuja, sekä tietysti Sammatti, Päkärin tila ja Nummen kirkonkylä muutenkin. Lohjakin mainittiin. Lisäksi en juuri mitään tiennyt/muistanut Lönnrotista, vaikka on hänestä varmaan koulussa puhuttu, joskus ikuisuus sitten.





Sitten kirjassa tuli eteen Lammin talo, niin muistin, että olihan minulla Lammin talosta kuvakorttikin... Kortin takana lukee : Elias Lönnrotin vanhuuden koti. Elias Lönnrot muutti Nikusta Lammin taloon 1876 ja asui siellä kuolemaansa asti eli vuoteen 1884. Tuossa sammatin sisarukset-kirjassa perhe asui vielä Haarjärven Nikun talossa , jossa he asuivat vuosina 1859-1876.
















Kiinostuin aiheesta niin, että tulostin netistä itselleni tietoa Elias Lönrotin lapsista. Siellä oli Marita koonnut sukututkimuksen tietoja "esiserkuistaan".
Siitä luin, että Lonnrotin ensimmäinen lapsi oli poika, isänsä kaima Elias, joka kuoli 2,5-vuotiaana.(1850-1852).




Seuraava oli Maria, joka kuoli 21-vuotiaana keuhkotautiin, (1852-1874). Hänet haudattiin Sammatin kirkkomaalle.





Kolmas oli Ida 1855-1915, vanhempana hän asui loppuelämänsä Italian Sienassa. Hänen loppuvuotensa olivat murheelliset, sokeana ja reumaatikkona vieraalla maalla. Hänet haudattin Sienan Laterano-hautausmaalle.





Neljäs lapsi oli Elina (1858-1876) Hän kuoli kurkkumätään 18-vuotiaana.







Viides lapsi oli Thekla (Tekla) (1860-1879) Hän kuoli keuhkotautiin 19-vuotiaana. Hän oli sanonut Liina Holmin sisarelle sairaana ollessaan, kun tämä kysyi miltä tuntui niin nuorena ajatella kuolemaa, että: " Iloiselta vain! Äiti ja sisaret ovat jo edeltäkäsin menneet Isän kotiin ja pian olemme siellä kaikki."





Usko oli mukana heidän elämässään, niinkuin tuon sukututkimuksen tekijänkin elämässä, ja niinkuin minunkin elämässäni. Elävä toivo!





Vaikka Sammatti ja Elias Lönnrotin syntymäkoti Paikkarin mökki, samoin kuin Lammin talo ovat noin lähellä, ei ole koskaan tullut niissä käytyä katsomassa.

Kirja heistä on minulla vielä kesken. Sen verran kuitenkin vilkuilin kirjan loppuosaa, että huomasin heidän siellä jo asuvan Lammin talossa.

Tänäänkin menenmme käymään Sammatissa hakemassa yhden ystävän kyytiimmemme, mennessämme seurakuntaan.






Huomenna meille on tulossa ainakin yksi pikkutyttö, mahdollisesti kaksikin, jos hyvin käy :) Mukavaa viikonlopun alkua teille!



















torstai 21. syyskuuta 2017

Kuistin päivitys





Nämä ajat ovat ohi. Valitettavasti :( "Kesä on mennyt, syksy jo soittelee.. ." niinkuin jossain vanhassa laulussa taidettiin sanoa.



















Kuisti oli välillä jo ihan kauhean näköinen, näytti "keskeneräiseltä" kun verhon olin ottanut pois, kun se menee tyttärelle kapaksi. Ja kukat olivat melkein kaikki viety sisälle. Ja oli muutenkin sotkuinen.









Eilen piristyin sen siivoamaan ja sisustamaan syksyyn. Vaikka kesä-kuistia rakastankin. Nyt ei enää paljon huvita siellä oleskella, vaikka onhan se luvannut tuleviksi päiviksi lämpimämpääkin. Kukat vaihtuivat silkkikukkiin ja kynttilöihin. Samalla harjoittelin salamavalon käyttöä kännykässä, osissa kuvia on käytetty sitä.













































Vaikka en halunnut luopua kesästä ja kesäkuististani, niin onhan se kiva siistinä.









Samalla kokeilin salamavaloa myös hämärässä eteisessä... näin erilainen kuva tuli. Valon kanssa....

















...ilman

















Tuossa tapauksessa musta on kauniimpi ilman salamaa.






Tänä iltana menenmme taas Kylätalolle Ilosanoman iltaan, toivottavasti moni muukin tulee :) Aika hyvin siellä on nykyisin ihmisiä käynyt.







Syksyn jatkoja!

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Sensuroimatonta arkitodellisuutta






Kivimäen emäntä blogista Kaikkea hyvää julkaisi postauksen heidän vanhan talon pyykki- ym tiloista, joten minäkin rohkaistuin esittelemään meidän aikas rumaa kellarikerrosta.








Meillähän on eteisessä, kuten aiemmin kerrottu, viisi ovea eripuolille ja tämän oven takana on kellarikerros, jossa ei siis ole mitään remonttia tehty.

















Oven takana on ensin "museokäytävä", josta olen aiemmin kertonut.(Mutta ne tavarat eivät näy tässä postauksessa, kun ne ovat ylempänä).









Siinä heti aluksi roikkuvat aamu/saunatakit ja pyyhkeet.

















....ja seuraavaksi erittäin jyrkät rappuset, jotka on päällystetty kokolattiamaton palasilla.
















Onneksi käytävä on valaistu, tämä pieni ikkuna ei tuo sinne paljoa valoa, kuin ehkä kesän aurinko päivinä.



















Alhaalla eteen aukeaa käytävä, joka on myös täynnä ovia: Puuvarasto/pannuhuone, pukuhuone/sauna, kellari, pyykkikomero, WC ja vielä yksi pikkuinen ovi pieneen komeroon. Tässä se:



















Tämän oven takana on...


















Ensin on melko pimeä saunan pukuhuone (valonkin kanssa hämärä, kapea pitkulainen tila)





























Ja myös melko hämärä sauna. Saunan tavallista sotkuisempi ilme, johtuu siitä kun pesimme siellä eilen koiran ja sen jälkeen pesin muoviritilä-matot ja lattian.


















Sekä saunassa, että pukuhuoneessa on kummassakin samanlaiset pikku ikkunat kuin käytävässäkin.










Käytävä osassa on pyykkitilamme.



















Tämä kaappi on aina ollut seinässä, siellä säilytetään pesuaineita ja muuta sekalaista.



















Pesukone on vessan oven vieressä ja letkut on yhdistetty vessan putkiin.



















Itsessään vessa on kellarin kaunein tila. (Puoli viileä tila).



























Ai niin, onhan siellä sen verran tehty remonttia, että sinne laitettiin tuo pikkuinen lavuaari ja hana. Tai eräs tuttavamme laittoi ne. Tosin vain kylmää vettä tulee siitä, mutta kyllä siinä kädet huuhtoo. Alkuaikoina meillä oli vain käytävässä kanisteri hanoineen ja sen alla pesuvati.( Nykyisin tulee kyllä enemmän käytettyä keskikerroksen lämmintä vessaa, joka alussa oli tytön käytössä).






























Käytävässä on myös ovi kellariin... vähän siellä on jo "satoa" :)


















Yksi ovi vie "Pyykkikomeroon" jolla nimellä minä tätä sekasotkun sijaa kutsun. Tuo häkkyrä tuolla takana on joku vesi-jutska, siis pumppu kai ja vesimittari.
Siellä on myös yksi hylly varastossa ja ne pyykkikorit ym.
















Lisäksi kellarissa on siis pieni puuvarasto sekä pannuhuone, niistä ei kuvia.








Tuon kauhean pyykkikomero-kuvan kuvan vastapainoksi loppuun kesän viime kukkia kimppu pihalta.
















Hyvää syys-keskiviikkoa :)






maanantai 18. syyskuuta 2017

Maanantaina



Kyllä viikot menevät niin nopeasti. Eilen kävin katsomassa kanttarellejä, en löytänyt, en siitäkään paikasta, jossa ennen on ollut. Siispä kuvailin syksyn värejä ja kuvia. Kello oli 7 illalla, ja aurinko oli jo alenemassa.














Punertuneet horsmat























Seuraava aurinkoinen kuva on jo aiemmin otettu.















Eilen oli sunnuntai ja olimme seurakunnan ehtoolliskokouksessa. Siellä oli puhuja, joka on ollut vaimonsa kanssa Intiassa lähetystyössä. Kahvin jälkeen näimme vielä lopuksi kuvia Intian poikakodilta, jossa hekin ovat olleet työskentelemässä. Ja syy miksi lastenkoti oli poikakoti, oli niinkin yksinkertainen, että sen perustaja oli ollut sen perustaessaan poikamies, niin ei voinut ottaa tyttöjä sinne.






Tänään tein ensimmäisen satsin omenasosetta, puuhellalla. Viime viikolla keitin puuhellalla ensimmäisen kerran kesän jälkeen inkiväärijuomaa sekä raparperijuomaa viimeisistä raparpereistä. Viikonloppuna toin myös ilmeisesti viimeiset "sadot" ulkoa: kurkku, pieniä vihreitä paprikoita, kaksi pikkuista kesäkurpitsaa ja valkosipulit.






Miehellä on ollut flunssan poikanen, mutta aikoo lähteä kyllä Miesten iltaan illalla. Sitä vietetään kauniilla huvilalla järven rannalla, makkaraa paistaen ja saunoen, tietysti myös sanaa ja rukousta. Enköhän minäkin kotona keksi jotakin mukavaa tekemistä. Afrikankukkia olen nyt virkannut :)






Siunausta viikkoonne <3

lauantai 16. syyskuuta 2017

Kirjailtua





Itse en osaa kirjailla, mutta ihailen kirjailtuja liinoja. Niitä oli jo lapsuus-kodissani. Esimerkikisi tämä, joka on minulla. Muistelen, että se oli usein äidin Tikka-ompelukonepöydän päällä.

















Tässä kirjailu lähempää.


















Silitin tänään pyykkejä, ja siellä oli tuo yllä oleva liina sekä toinenkin kirjailtu liina silitettävänä, niin tuli mieleen esitellä noita kauniita kirjailuja teillekin. tuossa seuraavana on se toinen kirjaltu kapea kaitaliina. Tuosta en ole varma olenko saanut sen tätini paketissa joskus vai onko se kierrätyksestä.


















Tämä vaaleanpunainen kaitaliina on kyllä tullut edesmenneen tätini paketissa joskus.


















Kaksi seuraavaa ovat kierrätyksestä. Tämä joululiina, jonka ostin kierrätyksestä sinä syksynä kun tähän taloon muutettiin...




















...ja tämä toinen, joka oli alunperin pyöreä tyyny. Minä otin siitä tuon etupuolen liinaksi :) Muistaakseni se takapuoli tyynyssä olikin vähän kärsinyt.



















Ja lähempää...


















Tuo on nyt käytössä pikku kaapin pällä, niin näkyikin siinä olevan vähän tahraa. Samoin on tämä seuraava nyt olkkarin pöydällä, josta kuvasin sitä vain reunasta, kun olkkarin pieni pöytä on aina täynnä tavaraa...



















Olisihan se kiva osata kirjailla, mutta opettelu olisi pitänyt tehdä nuorena kun oli hyvät silmät, nyt ei enää kärsivällisyys riittäisikään :)










Mutta eikö olekin kauniita nuo vanhan ajan kirjailut.

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Sateen varalle





Kun kerään kortteja, niin näköjään kerään myös sateenvarjoja :) On niitä tullut hätävaraksi ostettua kirppikseltäkin ym.


















Eikös se seitsemän ole täydellisyyden luku :)









Tuo etummainen iso sininen alemmassa kuvassa on mun lempivarjoni ja ainoa uutena ostettu, muistaakseni Lidlistä joskus. Väri ja koko on hyvä tuossa.


















Miehen on tuo iso tummansininen takana, kirpparilta joskus aikoinaan ostanut (muistaakseni on hällä ollut jo ennen meidän yhteen menoa, ja ollaan sentään oltu naimisissakin jo 16 vuotta).Siitä on kantokahva jo korjattu ilmastointiteipillä. Mies on sitä mieltä, että se on kestävä, aito venäläinen, niinkuin hän sanoo...Mitä lie lukenee tuossa...



















Minullakin on tuo iso monivärinen ( punaista, sinistä, ruskeaa ym) ostettu kai kierrätyksestä tai sitten kirppikseltä... Ja tuo sini-vihreä-valkoinen iso on saatu muistaakseni kierrätyksestä ilmaiseksi, kun se on pankin mainostekstein varustettu. (Ja tuo viimeksi mainittu näkyi olevan rikki, yksi metalli osa oli poikki, sitä ei taida saada korjattua, kun ei saa kunnolla kasaan ja auki ).
















Pieni kukallinen on myös kierrätyksestä ja pienet lyhyet (kokoontaittuvat) varjot (harmaa ja siniruutuinen) ovat äidin entisiä. Niitä käytän silloin jos tarvitsee saada varjo pieneen tilaan, esim. kassiin.
Näiden lisäksi kuistilla on talon mukana tullut haalistunut punainen varjo, sitä käytän postilaatikolle mennessä tai muuten pihassa, samassa tarkoituksessa sitä ovat varmaan käyttäneet talon entiset omistajatkin, kun se oli kuistilla jo valmiina :)








Tulipahan tarkistettua nuo varjot ja vain yksi oli rikki. Nyt pitkät varjot pääsivät takaisin "kotipesäänsä" vintin rappuun. Ja kokoontaittuvat eteisen naulakkoon roikkumaan.


















Pilvistä oli ja tumma taivas kun kuvasin nuo varjot, nyt on alkanut kirkastua ja aurinkokin jo näyttäytyy :) Mies on "leipäkeikalla" parin muun miehen kanssa hakemassa leipiä huomiseen soppakirkkoon ja leivän jakeluun. Siitä tulikin mieleen, että nälkä alkaa jo kurnia vatsassa, pitäisiköhän kohta laittaa ruokaa.
Heipsan!



Ps: Ai niin, kurkatkaapas Kotimatkalla-blogiinkin, jos kiinnostaa, evästä päivään!




maanantai 11. syyskuuta 2017

Perhostelua :)





Kerroinkin aiemmin, että kerään lintukortteja ja opettelen niistä tuntemaan lintuja... samalla lailla kerään myös perhoskortteja :)






Tässä kuvia niistä, laitoin ne vähän värijärjestykseen. Kun joku lajittelu-peruste piti keksiä :)

















Oranssit perhoset. Ylärivi : Neitoperhonen, Monarkkiperhonen, alarivi Liuskaperhonen ja Nokkosperhonen








"Vaatimattoman väriset" perhoset. Pystykuva: Pihlajaperhonen, vaakakuvat Tumma-papurikko ja Ruskosinisiipi.


















Keltaiset perhoset, alkaen ylhäältä: Suokeltaperhonen, Sitruunaperhonen, Ritariperhonen.



















Mustat perhoset. Ylhältä: Amiraaliperhonen, Suruvaippa, Punatäpläperhonen.




















Ja viimeisenä , vaan ei vähäisimpänä, kaunis Blue Mountain Butterfly eli Sinisten vuorten perhonen (mun vapaa suomennos :)Tämä perhonen esiintyy Australiassa ainakin. Joten sen tunnistaminen ei taida olla ajankohtaista, mutta komea se on! Huonosti olen vielä perehtynyt näihin perhosiin, linnut menee jo paremmin ainakin korteissa...eri asia sitten luonnossa.
















Paljon mieluummin kerään perhos-kortteja kuin muuta perhoskokoelmaa. Meikäläisen kun aina pitä pelastaa kaikkia ötököitäkin, viimeksi pelastin postilaatikkoon pudonneen hämähäkin :)









Kesäisistä perhosista kesäiseen uutiseen: Juhannusruusu kukkii, kaksi kukkaa on siinä ja monta nuppua.Kuva tältä päivältä. Joten hyvää kesää :D